Elinvoimalupaus Kalajoella – sama malli, eri todellisuus

Kalajoen elinvoimalupaus on valmisteltu yhteistyössä Yrittäjyydestä elinvoimaa -hankkeessa yhdessä Kalajoen kaupungin, Kalajoen Yrittäjien ja Himangan Yrittäjien kanssa. 

Elinvoimalupaus on Suomen Yrittäjien valtakunnallinen toimintamalli, jossa kunta ja paikallinen yrittäjäyhdistys sitoutuvat yhteisiin periaatteisiin yritysmyönteisen toimintaympäristön vahvistamiseksi. Mallin idea ei ole luoda uutta hallintorakennetta, vaan ohjata olemassa olevaa päätöksentekoa systemaattisemmaksi ja ennakoitavammaksi.

Käytännössä tämä tarkoittaa yhteistä sitoumusta neljään toistuvaan kokonaisuuteen: vuoropuheluun, yritysvaikutusten arviointiin, kaavoitus- ja lupaprosessien sujuvuuteen sekä hankintojen yritysystävällisyyteen. Suomen Yrittäjien oma malli korostaa erityisesti sitä, että kyse on jatkuvasta toimintatavasta – ei yksittäisestä allekirjoitustilaisuudesta.

Valtakunnallinen malli: enemmän toimintatapa kuin sopimus

Suomen Yrittäjien elinvoimalupaus on rakennettu niin, että se on lähes kaikissa kunnissa sisällöllisesti samanlainen. Malli toimii kehikkona, johon kunnat lisäävät omat painotuksensa, mutta perusrakenne pysyy muuttumattomana.

Keskeistä ei ole lupauksen “sisältö”, vaan se, miten se kytkeytyy arkeen: kuinka usein yrittäjät ja kunta tapaavat, miten yritysvaikutuksia arvioidaan ennen päätöksiä ja kuinka avoimesti hankintoja valmistellaan.

Tästä syystä elinvoimalupaus ei näy kunnissa ensisijaisesti uutena ohjelmana, vaan muutoksena käytännöissä tai vaihtoehtoisesti ei näy lainkaan, jos sen seuranta jää ohueksi.

Miltä malli näyttää kunnissa käytännössä?

Esimerkiksi Kotkassa elinvoimalupaukseen on kirjattu viisi painopistettä, jotka vastaavat suoraan Suomen Yrittäjien mallia. Kaupunki on lisäksi kytkenyt mukaan yritysvaikutusten arvioinnin kehittämisen ja hankintojen valmistelun avoimuuden lisäämisen.

Paimiossa rakenne on vielä suoraviivaisempi: vuoropuhelu, hankinnat, yritysvaikutusten arviointi ja sujuvat kaavoitus- ja lupaprosessit muodostavat lähes suoran kopion valtakunnallisesta rungosta.

Maskussa painotus taas on enemmän yhteistyön jatkuvuudessa ja vuosittaisessa seurannassa, mutta itse sisältö ei poikkea mallista merkittävästi.

Yhteinen nimittäjä on selvä: elinvoimalupaus ei ole kunnille kilpailuetu erilaistumisen kautta, vaan standardoitu yhteistyökehikko.

Kalajoki ei tee poikkeusta, vaan käytössä on sama rakenne paikallisessa muodossa

Kalajoen elinvoimalupaus asettuu suoraan tähän samaan jatkumoon. Rakenteellisesti se ei tuo malliin uusia elementtejä, vaan noudattaa Suomen Yrittäjien kehikkoa sellaisenaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Kalajoen sopimus rakentuu samoista peruspilareista kuin muissakin kunnissa: vuoropuhelu, yritysvaikutusten arviointi, hankinnat ja kaavoituksen sujuvuus.

Ero ei synny sisällöstä vaan toimintaympäristöstä. Kalajoella elinvoimalupaus kytkeytyy erityisesti matkailuun, palveluihin ja sesonkiluonteiseen yritystoimintaan, jossa elinvoima ei ole vain investointikysymys vaan myös kausivaihtelun hallintaa.

Tämä tekee yhteistyöstä käytännönläheisempää arjen tasolla, mutta ei muuta itse mallin rakennetta.

Mikä kunnissa lopulta ratkaisee: toteutus vai allekirjoitus?

Elinvoimalupauksen kriittinen kohta ei ole sen sisältö, vaan sen toimeenpano. Koska malli ei sisällä sitovia mekanismeja, sen vaikuttavuus riippuu täysin siitä, kuinka vahvasti se kytketään kunnan päätöksentekoon.

Kuntien väliset erot syntyvät kolmesta tekijästä: kuinka aktiivista vuoropuhelu on käytännössä, miten yritysvaikutuksia arvioidaan ennen päätöksiä ja näkyykö elinvoimalupaus hankintojen ja kaavoituksen konkreettisissa valinnoissa.

Jos nämä jäävät muodollisiksi, elinvoimalupaus ei muuta mitään. Jos ne sen sijaan kytketään osaksi päätöksenteon rutiinia, vaikutus voi olla merkittävä – vaikka itse sopimus näyttää paperilla identtiseltä.

Lopputulos: yksi malli, monta todellisuutta

Kalajoen elinvoimalupaus ei ole poikkeus valtakunnallisessa linjassa, vaan sen paikallinen toteutus. Suomen Yrittäjien malli on tarkoituksella yhtenäinen, ja siksi kuntien erot eivät synny tekstistä vaan käytännöstä.

Siksi todellinen kysymys ei ole, mitä Kalajoen kaupunki ja yrittäjäyhdistykset allekirjoittivat, vaan miten sama malli alkaa näkyä aidosti päätöksenteossa, kun juhlapöytä on purettu ja yhteistyö siirtyy arkeen.